Aloitanpa avartavalla, zeniläisellä sanonnalla, puhumalla samalla suoraan ristiin blogin nimen kanssa:
Älä etsi totuutta; lakkaa vain elättelemästä mielipiteitä.
Käveleskelin tänään ulkona sateisessa säässä ja tämä lainaus ponnahti mieleeni. Mitä oikeastaan on totuuden etsiminen? Blogin nimi on paradoksaalinen siinä mielessä, että oikeastaan totuutta ei voi löytää etsimällä. Tahdoinkin antaa nimen osittain iskeäkseni samalla epäloogisuuden arkaan ikeeseen. Näen nimittäin asian niin, että totuuden etsiminen on etsinnän lopettamista.
Mitä etsinnän lopettaminen sitten vaatii? Mielipiteiden hylkäämistä? Kuinka se onnistuu? Yritin parhaani samalla kun kävelin, mutta vaikka en varsinaisesti ajatellutkaan mitään, silti tuomio toisensa jälkeen ponnahti mieleeni katseeni harhaillessa edessä avautuvan kaupunkinäkymän lävitse:
“Harmaa, uusi auto. Vihreät, kuperat lehdet. Kostea hietikko. Siistiksi ajettu nurmi. Synkkä taivas. Kauniit pensaat.”
Tätä jatkui koko kävelymatkan ajan. En ajatellut yhtäkään noista sanoista, mutta tein silti tietoisesti tuomion jokaisesta asiasta, jonka näin. En voinut pysäyttää sitä. Miten saan mielen rauhoittumaan ja jättämään tuomiot sikseen? Tämän kysymyksen jätän leijumaan ilmaan, mahdollisesti tulevia oivalluksia varten.
Esimerkkisi kuvasi noita asioita, auto lehdet käsityskyvyn termeillä, ei mielestäni arvoarvostelmina. Käsityskyky havaitsemaamme tarvitsee säilyttää aina. Eri asia sitten arvostelitko esimerkiksi autoa jotenkin vaikka”Oispa tollanen” tai lehtiä “Miten tylsän väriset”. Maustakin ja toiveista on vaikea irrottautua ja olla aivan neutraali – jos se on tavoite.
Mistä puhun tuossa, on havaitsemisen puhtaus. Asioita voi havaita ilman että niihin köyttää nimilapun ja asettelee lokerikkoon. Puhtauden kautta nousee todellinen rakkaus kaikkea kohtaan.
Toiveet ovat todellakin yksi egon kiinteimpiä esteitä. Olen onneksi jo luovuttanut vastustuksen. En enää himoitse itse toiveita, vaan pystyn olemaan ilman niitä – ilman egoistisia, narsistisia haluja, himoja ja vaatimuksia. Toinen juttu on sitten päästää irti jokaisesta yksittäisestä pinnalle nousevasta halusta. :)
Tarkoitin samalla kun havaitset, käsityskykysi toimii ja ajattelet jossain tasolla vihreät lehdet, ja että käsityskyvystä ei oman kokemukseni mukaan kannata irrottautua niin kauan kuin jotain aistii. Kommentoin vain tätä tekstiäsi, lukaisin kyllä kaiken, mutta koen – anteeksi vaan jos sanon – että sinulla on paljon omaksuttuja, vaikkakin hyvin itsekriittisiä ajatuksia. Olet kiinni tietyssä maailmankuvassa, jos oikein ymmärsin.
Heh, ei multa tarvi pyydellä anteeksi.
Mun on vähän vaikea kommentoida mitään, kun en oikein ymmärrä, mitä tekstilläsi haluat sanoa. Noh, kiitos kommenteista. :)