Olen pari päivää tässä syventynyt irti päästämiseen ja tänään meditoidessani huomasin, kuinka paljon asioita mieleen lappaa, kun on takertunut johonkin.
Maanantaina tilasin itselleni kannettavan tietokoneen ja jotenkin sitä vain odottaa kuin pikkulapsi jouluaattoa. Ego rimpuilee kiinni siinä hetkessä kun viimein saan koneen kotiini. Käytännössähän sillä ei ole mitään merkitystä, enkä minä määrättömästi koko konetta edes tarvitse. Silti se pitää saada, kun hinku on kova.
Tämä on hyvin yleistä. Jos menemme ulos ja ilma on kylmä, mielemme sanoo: “Onpa kylmä ilma.” Miksi? Johan me tiedämme sen sanomattakin, että ilma on kylmä.
Seuraavaksi mieli ehkä ilmoittaa: “Onpas jäiset tiet.” Tällainen henkilökohtainen selostaja on vähintäänkin huvittava, mutta erityisesti minua on aina kiinnostanut, että miksi mieli tekee noin. Mitä se tuosta selittelystä hyötyy?
Kontrolli.
Mieli ei pysty kontrolloimaan ulkoisia tapahtumia (säätä, ihmisten reaktioita, lottonumeroita yms.), mutta se yrittää. Annamme mielellemme tehtäviä, kuten: “haluan kaikkien pitävän minusta, mitään pahaa ei saa tapahtua minulle, tahdon kaikkea hyvää tapahtuvan minulle, tahdon että kukaan tai mikään ei satuta minua” jne.
Tämä on mahdoton tehtävä, mutta mieli sanoo: “OK! Homma hanskassa.” Se alkaa ratkoa kaikkia näitä ulkoisia ongelmia. Tiet ovat jäiset, ongelma pitää ratkaista. Siitä alkaa sisäinen dialogi, miten homma hoituu. Kaikki tilanteet, vaihtoehdot ja mahdollisuudet pyritään käymään läpi, ettei mitään pahaa tapahtuisi.
Mieli siis pyrkii kontrolloimaan sisäistä maailmaa.
Itse tajusin, ettei näillä asioilla ole mitään merkitystä. Jos kaadun jäisellä tiellä, ei se ole mikään maailmanloppu. Itse asiassa haluan toivottaa tervetulleeksi kaiken sen, mitä Jumala elämääni tuo, koska Korkein Totuus tietää, mikä on parhaaksi minulle. Ego ei sellaisesta käsitä hölkäsen pöläystä.
Noh, palatakseni tuohon meditaatioon: joka kerta kun rappumme ovi aukesi, säpsähdin: “nyt postinkantaja tuo noutoilmoituksen siitä koneesta”. Toiko? No ei. Joka ikinen kerta kuitenkin tiedostin tämän ja päästin asiasta irti. Tiedostin sen, että vaikken saisi tuota konetta tänään, huomenna, tällä viikolla, tänä vuonna, tai ikinä, se olisi silti ihan okei.
Luotan ja uskon sen olevan parhaaksi minulle.
Näin olen päästänyt irti lopputuloksesta ja voin elellä onnellisena tässä hetkessä.
