Olen pikkuhiljaa alkanut löytää tietä ulos erinäisistä addiktioista elämässäni. Pitkään olen joutunut etsimään avainta siihen, mutta uskon sen vihdoin löytäneeni. David Hawkins auttoi minua ymmärtämään sen kirjassaan Transcending the Levels of Consciousness. Tajusin kaikkien elämäniloani nakertavien halujen olevan vain itsekkyyden kirvoittamia. Kohdistuipa haluni sitten makeisiin, huomioon, tai mihin tahansa tyydytykseen, oli kyseessä aina vain egon itsekkäiden päämäärien täyttäminen.
Itse en arvosta itsekkyyttä. Tavallaan taidan siis käyttää ylpeyttä ponnahduslautana ulos haluistani. Kuitenkin aina kun muistan että on ainoastaan itsekästä vaikkapa ostaa suklaalevy, katoaa himo hetkessä. Tahdon olla epäitsekäs enemmän kuin syödä suklaata, joten se vie voiton.
Aiemmin olen ajatellut muita motiiveja vaikkapa juuri makeisten syönnin lopettamiselle, mutta ne eivät ole toimineet. Terveydelläni ei ole minulle suurta väliä, koska sen vaikutuksia ei näe välittömästi. Se on ainakin minun arvioni siitä. Ehkä epäitsekkyydenkään vaikutuksia ei näe heti, mutta se on luultavasti paljon syvemmälle juurtunut arvomaailmaani kuin vaikkapa oma terveyteni.
Jess. Itsetuntemus on hyvää, erottaa toisistaan ne kaksi päinvastaista imua, ottaminen ja antaminen, halu olla tahtomatta ja tahto olla haluamatta, itsekkyys ja minuus. T. toinen january85 Oulusta :)
Olet äärimmäisyysainesta tuossa suhteessa addiktioihin, siis menempä hieman suklaalevolle taas.
Missä on tämä kaunis ja ihana olento nyt?
Itsekkin oon tässä elämänvaiheessa tarkastellut egoa ja sen dominointia itsessäni johon kuuluu takertuminen ja sitä kautta ilmenevä itsekkyys. Elämä helpottuu huomattavasti kun näistä asioista pääsee eroon, mutta ei se helppoa ole. Tsemppiä! =)
Moikka, haluaisitko käydä katsomassa uutta blogiani. Juttua ei sinne ole vielä hirveästi ehtinyt kertyä, kun olen uusi jäsen.
Blogissa mm. omakohtaisia ufohavaintoja ym. kivaa.
http://paranormalornormal.blogspot.com