Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Itsekkyys oppaana

Olen pikkuhiljaa alkanut löytää tietä ulos erinäisistä addiktioista elämässäni. Pitkään olen joutunut etsimään avainta siihen, mutta uskon sen vihdoin löytäneeni. David Hawkins auttoi minua ymmärtämään sen kirjassaan Transcending the Levels of Consciousness. Tajusin kaikkien elämäniloani nakertavien halujen olevan vain itsekkyyden kirvoittamia. Kohdistuipa haluni sitten makeisiin, huomioon, tai mihin tahansa tyydytykseen, oli kyseessä aina vain egon itsekkäiden päämäärien täyttäminen.

Itse en arvosta itsekkyyttä. Tavallaan taidan siis käyttää ylpeyttä ponnahduslautana ulos haluistani. Kuitenkin aina kun muistan että on ainoastaan itsekästä vaikkapa ostaa suklaalevy, katoaa himo hetkessä. Tahdon olla epäitsekäs enemmän kuin syödä suklaata, joten se vie voiton.

Aiemmin olen ajatellut muita motiiveja vaikkapa juuri makeisten syönnin lopettamiselle, mutta ne eivät ole toimineet. Terveydelläni ei ole minulle suurta väliä, koska sen vaikutuksia ei näe välittömästi. Se on ainakin minun arvioni siitä. Ehkä epäitsekkyydenkään vaikutuksia ei näe heti, mutta se on luultavasti paljon syvemmälle juurtunut arvomaailmaani kuin vaikkapa oma terveyteni.

Mainokset

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen seuraillut hieman Basharin kertomia juttuja. Vaikka suhtaudunkin niihin tietyllä varauksella, ovat ne silti hyvin tarkkoja ja tulevat kuitenkin herran suusta kuin liukuhihnalta ilman minkäänlaista miettimisaikaa tai änkyttämistä. Jos se on esitystä, niin ainakin hiton vakuuttavaa sellaista.

Bashar on siis Darryl Ankan kanavoima maan ulkopuolinen elämänmuoto, joka kertoo ihmisille ensinnäkin yleisiä asioita, joita näiden ”avaruusolentojen” mielestä meidän olisi hyvä ymmärtää ja lisäksi hän vastailee kysymyksiin. Myös pyramidit ovat nousseet esille pariin otteeseen.

Basharin mukaan Gizan pyramidien rakentamisesta olivat osittain vastuussa muinaiset egyptiläiset, osittain Atlantiksen sivilisaatio ja osittain maan ulkopuolelta tulleet elämänmuodot. Hän kertoo Atlantiksen sivilisaation olleen elossa n. 30 000 vuotta – 11 500 vuotta sitten, joten ajatus, että pyramidit olisivat noin 5 000 vuotta vanhoja, kumoutuu tässä (mikäli tieto pitää paikkansa).

Mikä sitten oli pyramidien tarkoitus ja miten ne rakennettiin?

Näistä asioistakin Bashar kertoo jonkin verran. Pyramidin avulla pyrittiin keskittämään magneettista energiaa siten, että se nielaisisi ihmisen sisäänsä ja siten mahdollistaisi kehon ulkopuolisia kokemuksia ja siten kasvattaisi kohteen tietoisuuden tasoa.

Mitä rakentamiseen tulee, niin kivet ilmeisesti siirrettiin pääsääntöisesti jonkinlaisella levitointitekniikalla. Mene ja tiedä. Ainakin se kuulostaa järkevämmältä kuin jotkin köynnökset tai rampit (mikäli sattuu olemaan tarpeeksi avarakatseinen). Jos asiaa miettii tarpeeksi pitkälle, niin levitointitekniikka käy järkeen myös siinä, kuinka tiiviiksi paketiksi pyramidit on rakennettu. Nykyteknologiallahan tuon kokoisia kiviä ei saa yhtä tiheästi yhteen kuin mitä ne pyramideissa ovat.

Yksi teoriahan on, että pelkästään avaruusolennot olisivat rakentaneet pyramidit. Tätä teoriaa tukee mm. se, että muinaisissa egyptiläisissä kirjoituksissa kerrotaan auringonjumalten rakentaneen pyramidit. Tämä on tulkittu niin, että sillä tarkoitetaan faaraoita, mutta sehän on vain tulkinta.

Vastikään Mars-planeetaltakin on löydetty erilaisia pyramidirakennelmia ja ne kuuluisat, valtavan kokoiset kasvot, jotka makaavat Marsin pinnassa. Tietenkin nämäkin on helpointa ohittaa vain sillä, että sanoon niiden olevan jotain valon ja varjojen aiheuttamia harhoja, eli toisin sanoen lakaistaan asia maton alle eikä puhuta siitä enää ikinä, koska mikään muu teoria ei voi jostain syystä pitää paikkaansa.

En sano, että ne välttämättä olisivat oikeita tai avaruusolentojen rakentamia tai mitään muutakaan sellaista. Jotenkin on vain huvittavaa se, että aina kiistetään kaikki mikä kuulostaa vähänkään lennokkaalta. Miksi avaruusolentoja ei voi olla olemassa? Siksikö että ihmiset eivät ole löytäneet heitä? Miksi avaruusolennot eivät olisi voineet rakentaa pyramideja Marsiin? Tiedemiehet eivät edes tiedä miten Maan pyramidit on rakennettu ja silti he kiistävät tuollaiset väittämät naurettavina.

Noh, Basharin mukaan Marsin pyramidit ovat noin 6 000 000 vuotta vanhoja. Tiedä häntä – ainakin kuulostaa mielenkiintoiselta.

Tämä aihe on hiukan hankala minulle käsitellä, sillä olen melko skeptinen lähes kaikkien tietolähteiden suhteen. Nassim Harameinin luento sai minut kuitenkin kiinnostumaan pyramidien alkuperästä. Olen koulusta oppimani kautta aina olettanut, että egyptiläiset rakensivat Egyptin pyramidit, mutta nyt se vaikuttaa vähän vähemmän ilmeiseltä, kun kaikkiin asiaankuuluviin tietoihin pureutuu.

Tämä aihe kiinnostaa minua siksi, että haluan tietää mitä omalla planeetallamme tapahtuu enemmän kuin matkustella ympäri aurinkokuntaa ottamassa selvää muista planeetoista. Vaikuttaisi siltä, että Maa-planeetta on edelleenkin ihmisille suuri mysteeri ja mielestäni sen tutkiminen voi vain viedä meidät lähemmäs itseämme. Osoittavathan kaikkien meidän jalat kuitenkin kohti Maan keskustaa.

Jos nyt sitten luetellaan muutamia tietoja Gizan pyramidien rakentamisesta, nousee niissä esiin monta melko selittämätöntä seikkaa:

  • Kheopsin pyramidin rakentamiseen tarvittiin yli 590 000 kiveä.
  • Kivien keskipaino oli 2,5 tonnista 5 tonnia. Suurimmat kivet painoivat jopa 50 tonnia.
  • Pyramidi rakennettiin 20 vuodessa.
  • Pyramidit sijaitsevat keskellä aavikkoa.
  • Kivet ladottiin niin tiheään, ettei edes partaveitsen terä mene niiden väliin.
  • Pyramidi on asemoitu niin, että sen sivu osoittaa lähes täydellisesti kohti pohjoisnapaa.
  • Pyramidi on 40-kerroksisen talon korkuinen, painaa 1 593 000 000 kg ja on vajonnut 5000 vuoden aikana alle 1,5 cm.
  • Rakentamiseen  ei ollut tarjolla kovinkaan paljoa työvoimaa tuhansien kilometrien säteellä.

Vertauksena voisi mainita, että USA:n pääkaupunki on vajonnut yli 12cm viimeisen 200 vuoden aikana ja pyramidit on sentään rakennettu keskelle aavikkoa.

Yleisesti pidetään faktana sitä, että Kheopsin pyramidin rakentamiseen tarvittiin 2,3 miljoonaa kiveä, mutta tarkkojen laskelmien mukaan tämä tieto ei pidä paikkaansa, eikä missään edes kerrota, miten tuohon 2,3 miljoonan tulokseen on päädytty. Jos kiviä todella on noin paljon, se tarkoittaa, että ne painaisivat yhteensä yli 6 miljardia kiloa.

Se ei silti tarkoita, että tuo n. 600 000 kiven tulos olisi mitenkään selitettävissä, sillä se tarkoittaa yhä, että vaikka pyramidia olisi rakennettukin 20 vuoden ajan, 24/7, tauotta, olisi paikoilleen pitänyt asettaa silti yksi kivi (arviolta) 11 minuutin välein. Kolmen tonnin painoisia kivenlohkareita ei ole kovin helppo liikutella käsin, varsinkin kun sen ajan ihmisillä ei ollut tietoa pyörästä tai kovin monesta muustakaan teknologiasta, esimerkiksi modernista rakennusarkkitehtuurista. Nykypäivänä on mahdotonta rakentaa samanlaisia pyramideja, vaikka niiden sijaintikin voitaisiin määritellä itse ja rakentamiseen varata aikaa vaikka 100 vuotta.

Pyramidi tosiaan osoittaa kohti pohjoista, mikä olisi kyllä melkoinen sattuma, jos sitä ei ole tarkoitettu niin. Miten ihmiset tuhansia vuosia sitten tiesivät maapallon olevan pyöreä? Ja vähät siitä. Miten ihmiset osasivat siihen aikaan laskea pallon pituus- ja leveysasteet?

Ensimmäiset brittiläiset tutkijat, jotka kävivät katsomassa pyramideja, sanoivat että ne on rakennettu käyttäen apuna tukkeja ja köynnöksiä. Miksi he sanoivat niin? Koska he eivät kertakaikkiaan keksineet mitään muuta edes etäisesti rationaalista selitystä. Mutta mistä kaikki ne tukit saatiin? Egyptissä ei ole juuri muita puita kuin palmuja, ja he tuskin kovin innokkaasti hakkasivat alas omaa ruokalähdettään. Eräs teoria sanoo, että puut tuotiin Euroopasta, sillä olihan Egyptillä kauppasuhteita. Noh, tämä tarkoittaisi sitä, että Egyptin kaupankäynti oli siihen aikaan suurempaa kuin ikinä sen jälkeen.

Jos kuitenkin oletetaan, että Egypti toi kaikki ne miljoonat tukit Euroopasta, eivät ne silti olisi auttaneet kovin paljoa. Fysiikan lait kertovat, että jos tukkien päälle laittaa 50 tonnin kivenmurikan, niin ne tukit menevät poikki. Ja kevyemmätkin kivet luultavasti uppoaisivat hiekkaan. Pyramidithan ovat nimittäin keskellä aavikkoa.

Oletteko ikinä yrittäneet nostaa tonnin painoa käsin? Minä olen, eikä se nouse kovin kepeästi vaikka olisi kymmenen kaveriakin nostamassa. Egyptin ihmiset kuitenkin oletettavasti nostelivat näitä 5 tonnin painoisia kiviä ja pinosivat niistä päällekäin 40-kerroksisen talon korkuisen pyramidin.

En tiedä muista, mutta minusta tämä aihe on ainakin hyvin mielenkiintoinen.

Olen jo reilun vuoden myynyt tavaroitani pois. Joka kerta huomaan kuinka syvä tunneside hakkaa takaraivoon myyntihetkellä.

Kyllähän minä tiedän, että olen maksanut näistä enemmän kuin mitä tilalle saan. Entä sitten?

Ja tiedän myös sen, että voi tulla hetkiä, joina haluan vaikkapa kuunnella levyjä, jotka olen myynyt pois. Entä sitten?

Niin, olen tosiaan myynyt suunnilleen 300 cd-levyä antkvariaatteihin ja huuto.netin välityksellä. Tämän lisäksi minulla ei ole hyllyssäni kuin yksi kirja, joka minulla oli puolitoista vuotta sitten.  Niitäkin on siis lähtenyt kymmenittäin matkalle.

Myin myös tietokoneeni ja ostin tilalle miniläppärin. Jos verrataan hintaeroa siihen, mitä näillä kumpaisellakin ostohetkellään oli, tulee siitä helposti yli 1000 euroa. Silti pöytäkoneesta saamani rahat eivät kattaneet tämän miniläppärin kustannuksia.

10 vuotta keräämäni tavarat lähtivät pienissä erissä maailmalle ja sitä mukaa katosi myös samaistumiseni niihin. Toki tähän olisi ollut toinenkin keino, mutta arvelin, etten oikeasti tarvitse noita kirjoja, levyjä ja muuta roinaa enää.  On sama päästää irti niistä myös fyysisesti.

Tosiasia on, että tunnen itseni onnellisemmaksi ja jollain tapaa kevyemmäksi sitä mukaa kun ”omistamani” tavaran määrä vähenee. Ehkä onnellisuuteni ei ole suoraan sidoksissa siihen, mutta selvästikin nämä tapahtumat kulkevat käsi kädessä jollain tasolla. Olen tyytyväisempi niistä vähistä asioista, mitä minulla on. Reilu kymmenkunta levyä ja parikymmentä kirjaa esimerkiksi vaikuttavat huomattavasti arvokkaammilta tänä päivänä. Ne saavat erilaista huomiota osakseen.

Totta puhuakseni monesti ajattelen myös sitä, millaista olisi vain pakata reppuun se, mikä tärkeimmältä tuntuu ja lähteä kävelemään siihen suuntaan, mikä kiehtoo eniten. Nämä ajatukset herättävät sisälläni ilon tunteita, mutta silti jokin pitää minua vielä paikoillaan.

Jokin voima pitää minut ankkuroituna tapahtumahorisontin reunalla.

Ehkäpä jonain päivänä…

Määränpää

iime aikoina minusta on tuntunut kuin olisin menossa kohti jonkinlaista määränpäätä. Olen pureutunut syvälle The Sedona Methodiin, Katie Byronin The Workiin, sekä osittain palannut myös EFT:n pariin. Huomaan monesti päivieni olevan täynnä hiljaisia hetkiä, kun ajatukset pysähtyvät. Se on sanoinkuvaamattoman mukavaa.

En tiedä, mikä määränpää minulla on edessäni, enkä tunne vielä selkeää intohimoa mitään suuntaa kohtaan. Nassim Harameinin luentoja olen Google Videosta seurannut innolla, mutta en ole siitäkään aivan varma. Aion pureutua näihin asioihin tarkemmin tuonnempana.

Aion jatkaa meditaatioita ja uskomuksieni karistamista päivittäin… varsinkin nyt kun saan päätökseen erään Harameinin 8 tunnin luennon. Sen sisältö on ollut sanalla sanoen kiehtovaa. Pitkästymisen hetkiä ovat luoneet vain yleisön esittämät kysymykset, jotka ovat jarruttaneet asiaa sen sijaan että Haramein olisi luontevasti saanut kerrottua asiansa.

Myös Basharin sessiot ovat olleet mielenkiintoista katsottavaa, mutta valitettavasti internetin videotarjonta on melko suppeaa. Mukava nähdä, miten kaikki tämä tietomäärä yhdistyy lähivuosien aikana.

Oikeastaan minulla on paljon sellaista tietoa, mistä haluaisin puhua, mutta jotenkin tuntuu, ettei ole yleisöä, joka sitä haluaisi kuulla.

Lisäksi, elämme maailmassa, jossa kaikki tieto on tekijänoikeuksien alaista. Eli jos ei jonkin teorian keksijälle anna krediittiä, niin kohta ollaan raastuvassa matkalla iltapäivälehtien rakentamaan maineeseen.

Mielummin olen hiljaa.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa copyrightit, kunnia ja raha. Jos kirjoitan kirjan tai teen levyn, niin minulle on aivan sama, vaikka esittämäni asiat plagioitaisiin sataan kertaan.

Se EI ole minulta pois.

Päin vastoin; jaettu tiede ja taide nostavat kollektiivisen tietoisuuden tasoa. Mikään ei voisi antaa minulle enempää. Jos keksisin miten kaikki maailman sairaudet parannetaan, jakaisin sen tiedon kaikille. Jos joku sitten väittäisi sitä omaksi keksinnökseen ja saisi siitä nobelin, se ei haittaisi minua tippaakaan.

Minä en arvosta rahaa.

Minä en arvosta kunniaa.

Minä arvostan totuutta – ja rakkaus on ainoa totuus. Kuitenkin, tässä maailmassa ovat lait ja asenteet, jotka määrittävät juoksutahdin. Tällä hetkellä se lähentelee matelemista. Valehtelisin, jos väittäisin että se ei haittaa minua, mutta tiedän senkin silti olevan absoluuttisesti merkityksetöntä.

Soturin tie

Katsoimme tänään kumppanini kanssa uudestaan elokuvan Peaceful Warrior (lisätietoja Leffahyllyssä). Se sai minut hyvin tunteelliseksi ja useaan kertaan kyyneleet nousivatkin silmiini. Aloin ajatella tietäni tässä elämässä ja sitä, mitä tarvitsen sen läpi kulkemiseen. Tuo elokuva tuntuu antavan jokaisella katselukerralla juuri sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsee.

Sain rohkaisua tarttua elämässäni niihin asioihin, joihin tahdon tarttua. Sokrates käskee tarttumaan meditaation miekkaan ja silpoamaan kaikki pelot, joita mieleen nousee. Aikaisemmassa viestissäni puhuinkin tästä, ja ymmärtäminen auttaa. Mieli vain ratkaisee egon sille antamia tehtäviä ja siitä johtuvat pelot. Ne estävät joutumasta tilanteisiin, joihin ego ei tahdo joutua.

Eräs henkilö kommentoi aikaisemmin, että viestini vahvistivat sitä, että on monenlaisia tapoja olla ja elää. Silläkin uhalla, että saan kaikki paikat täyteen pelonsekaisia ja vihaisia kommentteja, kerron nyt hiukan siitä tavasta, jolla tahdon elää, koska uskon myös sen avaavan enemmän niiden ihmisten silmiä, jotka ovat siihen valmiita.

Tahdon ympäristön, jossa omat ongelmani ja heikkouteni nousevat pintaan. Tahdon ympäristön, joka myös auttaa rakastavasti noiden ongelmien ja heikkouksien ”korjaamisessa”. Tahdon ympäristön, joka luo enemmän energiaa kuin siihen annetaan. En ehkä olisi aiemmin edes ajatellut näitä asioita, mutta henkilö nimeltä Stephane Hemon (ideaGasmsin perustaja) on esimerkillään inspiroinut minuakin kohti tätä todellisuutta.

Kutsun tuota ympäristöä Stephanen tavoin ympyräksi, jossa yksi maskuliininen mies elää usean feminiinisen, bi-seksuaalisen naisen kanssa – minun tapauksessani maksimi lienee kolme. Kysymyksessä on henkinen kasvualusta (tavallistenkin parisuhteiden tapaan), jossa kantava voima on rakkaus.

(Huomautan, että kyseessä on korkean tason rakkaussuhde, jossa ei ole tilaa peloille ja ylpeydelle. Sellaisissa tapauksissa tämä ei voi yksinkertaisesti toimia. Ainoastaan syvä ja pysyvä myötätunto, rakkaus ja luottamus mahdollistavat henkisten ihmisten kasvun tällä tavalla.)

En oikeastaan tiedä, mitä voisin sanoa estääkseni ihmisiä vetämästä tuomitsevia johtopäätöksiä tästä elintavasta, mutta oikeastaan en edes halua sanoa mitään. Minulla ei ole tarvetta puolustella asiaa, jonka itse koen kauniiksi ja oikeaksi. Lisäksi tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka tuntevat samoin kuin itse tunnen tämän asian suhteen, joten jätänpäs asian siihen.

Suurin este tällä tiellä on kuitenkin ollut se, etten ole juuri uskaltanut puhua vieraille ihmisille. Nuoresta asti olen vahvistanut tapaani puhua asioista vain internetin välityksellä ja se on osaltaan kasvattanut minut erilleen sosiaalisista piireistä. Nyt myöhemmin olen taas löytänyt voimaa olla myös muiden läheisyydessä, mutta edelleen sisälläni on kalvanut pelko vieraiden ihmisten kohtaamisesta.

Peaceful Warriorin myötä sain taas lisää voimaa ja päättäväisyyttä kohdata pelkoni rohkeudella ja elää elämääni kuten se on tarkoitettu elettäväksi.

Kuten Sokrates sanoo Way of the Peaceful Warriorissa:

Silence is the warrior’s art – and meditation is his sword.

Siispä silpoan pelkoni miekalla ja elän tässä hetkessä ilman vastustusta ei-toivottuja lopputuloksia kohtaan.

Kirjauutisia

Tänään sain viimein tilaamani kirjan The Sedona Method, jonka on kirjoittanut Hale Dwoskin. Tämän kirjan pitäisi auttaa emotionaaliseen ja mentaliseen vapauteen. David Hawkinsilla on siihen oma tyylinsä, mutta jotenkin  The Eye of the I ei vielä tunnu aivan oikealta kirjalta minulle. En saa siitä tarpeeksi irti, että tahtoisin jatkaa sen lukemista tässä vaiheessa. Menee liikaa tajunnan yli.

David Hawkinsin kirjat ovat toki valtavan korkealla värähtelytaajuudella ja pelkästään niiden lukeminen saa oman tietoisuuden valon loistamaan kirkkaammin, mutta oikeasti tuntuu, että täytyy olla avoimempi ennen kuin saan niistä irti sen kriittisen sisällön, josta on minulle kaikkein eniten hyötyä. The Eye of the I on kuin meditaatio ja se vaatii voimakasta paneutumista. Lisäksi Hawkinsilla on myös kirja nimeltä I: Reality and Subjectivity, joka värähtelee vieläkin korkeammalla, lähes Universaalin Tietoisuuden tasolla, mutta sitä en ole vielä edes ostanut. Se tulee luokseni aikanaan.

Tällä hetkellä Sedona Method tuntuu todella hyvältä, vaikken ole koko kirjaa edes avannut. Olen vakuuttunut siitä, että se auttaa minut eteenpäin tielläni. Kerron myöhemmin Kirjahyllyssä kokemuksiani tästä kirjasta.