Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Olen pari päivää tässä syventynyt irti päästämiseen ja tänään meditoidessani huomasin, kuinka paljon asioita mieleen lappaa, kun on takertunut johonkin.

Maanantaina tilasin itselleni kannettavan tietokoneen ja jotenkin sitä vain odottaa kuin pikkulapsi jouluaattoa. Ego rimpuilee kiinni siinä hetkessä kun viimein saan koneen kotiini. Käytännössähän sillä ei ole mitään merkitystä, enkä minä määrättömästi koko konetta edes tarvitse. Silti se pitää saada, kun hinku on kova.

Tämä on hyvin yleistä. Jos menemme ulos ja ilma on kylmä, mielemme sanoo: ”Onpa kylmä ilma.” Miksi? Johan me tiedämme sen sanomattakin, että ilma on kylmä.

Seuraavaksi mieli ehkä ilmoittaa: ”Onpas jäiset tiet.” Tällainen henkilökohtainen selostaja on vähintäänkin huvittava, mutta erityisesti minua on aina kiinnostanut, että miksi mieli tekee noin. Mitä se tuosta selittelystä hyötyy?

Kontrolli.

Mieli ei pysty kontrolloimaan ulkoisia tapahtumia (säätä, ihmisten reaktioita, lottonumeroita yms.), mutta se yrittää. Annamme mielellemme tehtäviä, kuten: ”haluan kaikkien pitävän minusta, mitään pahaa ei saa tapahtua minulle, tahdon kaikkea hyvää tapahtuvan minulle, tahdon että kukaan tai mikään ei satuta minua” jne.

Tämä on mahdoton tehtävä, mutta mieli sanoo: ”OK! Homma hanskassa.” Se alkaa ratkoa kaikkia näitä ulkoisia ongelmia. Tiet ovat jäiset, ongelma pitää ratkaista. Siitä alkaa sisäinen dialogi, miten homma hoituu. Kaikki tilanteet, vaihtoehdot ja mahdollisuudet pyritään käymään läpi, ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Mieli siis pyrkii kontrolloimaan sisäistä maailmaa.

Itse tajusin, ettei näillä asioilla ole mitään merkitystä. Jos kaadun jäisellä tiellä, ei se ole mikään maailmanloppu. Itse asiassa haluan toivottaa tervetulleeksi kaiken sen, mitä Jumala elämääni tuo, koska Korkein Totuus tietää, mikä on parhaaksi minulle. Ego ei sellaisesta käsitä hölkäsen pöläystä.

Noh, palatakseni tuohon meditaatioon: joka kerta kun rappumme ovi aukesi, säpsähdin: ”nyt postinkantaja tuo noutoilmoituksen siitä koneesta”. Toiko? No ei. Joka ikinen kerta kuitenkin tiedostin tämän ja päästin asiasta irti. Tiedostin sen, että vaikken saisi tuota konetta tänään, huomenna, tällä viikolla, tänä vuonna, tai ikinä, se olisi silti ihan okei.

Luotan ja uskon sen olevan parhaaksi minulle.

Näin olen päästänyt irti lopputuloksesta ja voin elellä onnellisena tässä hetkessä.

Mainokset

Minua alkoi tänään ärsyttää erään ystäväni kirjoitus. Se oli ihan ok juttua muuten, mutta yksi pieni osuus siinä alkoi vaivata. Hän kertoi olevansa ravintola-alalla ja sanoi, että hänen täytyy pian jättää se, koska tuo ala syö häneltä valtavat määrät energiaa.

Mietin pitkään ja hartaasti, että mikä tuossa niin kauheasti ärsytti ja miksen pystynyt tuntemaan myötätuntoa ystävääni kohtaan. Ensin luulin, että hän oli kuullut muilta ystäviltään tuon: ”ravintola-ala syö energiaa” jutun ja hän vain jauhoi sitä saadakseen huomiota sillä, kuinka paljon hän tietää pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia työelämästä tms. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, minun pitää kai kiinnittää tuohonkin itsessäni huomiota.

Ensisijainen syy ärtymykseeni oli kuitenkin se, että hän tiesi tarkalleen miten hänen pitäisi muuttua ja mistä asioista hän ei elämässään pitänyt. Silti hän ei tehnyt niille mitään. Selvästikin tämä liittyy edellisessäkin viestissäni esiin nousseeseen aiheeseen, eli riskien ottamiseen, mutta huomasin, että minunkin elämässäni on valtavat määrät asioita, jotka kaipaavat parantamista. Monet näistä asioista olen tiedostanutkin, mutten silti ole tehnyt niille mitään.

Tahdonlujuuden puutetta ja saamattomuutta?

Noh, ainakin nyt tiedostan ongelmieni suuremman kontekstin. On aika ottaa luuta käteen ja alkaa siivota.

Tajusin juuri jotain sekä apatiaan että solar plexukseeni liittyen: olen pelkuri.

En oikeastaan ole pitkään aikaan (jos koskaan) uskaltanut elää elämääni. Ego kaipaa turvallisuutta ja roikkuu siinä kiinni kaksin käsin. Kaiken pitäisi olla ennestään tuttua, että tiedän miten suhtautua.

Noh, miksi pitäisi? Se ei ole elämistä. Surullista on se, että monet ihmiset eivät oikeastaan elä ollenkaan. Olenko minä yksi heistä? Tähän asti olen ollut. Olen halunnut tehdä monia asioita, mutta en ole uskaltanut. Tänään olen tajunnut mikä on se valuuttaa jolla saa hyvää elämää: riskien ottaminen (yhdistettynä oman sydämensä seuraamiseen).

Tämä on suurin haaste, mitä olen pitkiin aikoihin kohdannut. Minun tulisi kohdata elämä ja elää sitä. Kaikki voi mennä pieleen ja saatan löytää itseni tilanteista, joista en olisi ikinä kuvitellut löytäväni itseäni. Se voi olla vaikeaa, haastavaa, joskus jopa sietämätöntä, mutta uskon selviäväni, kunhan muistan Buddhan sanat:

Tee parhaasi.

Apatian kynnet

Lueskelin tässä taas Hawkinsia ja tulin osioon, jossa hän puhui tietoisuuden tasosta nimeltä apatia. Tämä tietoisuuden taso värähtelee syyllisyyden ja surun välissä. En koe itseäni kovin apaattiseksi henkilöksi, enkä tätä sivujen mittaista kuvausta tunnistaisi itsekseni, vaikka kuinka yrittäisin. Silti mukana oli jotain tuttuakin.

Olen hyvin perillä siitä, että ihmiset voivat olla jokaisella elämänsä osa-alueella eri tietoisuuden tasolla. Siitä on kysymys minunkin kohdallani.

Without the will to live, the hopeless stare blankly, unresponsive to stimuli. The eyes stop tracking, and there is insufficient energy left to even swallow proffered food.

Kuten sanoin, en kykene tunnistamaan tätä käyttäytymismallia itsessäni. Olen monesti jopa yli-innokas tekemään erilaisia asioita, syömisestä nyt puhumattakaan. Sitten kun kirjassa tuli kohtia, joissa puhuttiin työn teosta ja tietynlaisesta elämänasenteesta, jota kuvastaa lause: ”mitä väliä?”, tunsin piston sisimmässäni.

Älkää käsittäkö väärin. Kun teen töitä, olen omasta mielestäni todella ahkera ja teen työni niin, ettei kenelläkään ole siitä moitittavaa. Se, mikä tässä otti tunnon päälle, oli se tosiasia, että en ole kovinkaan innokas hakemaan töitä. Olen tällä hetkellä työttömänä kesän työrupeaman jälkeen. Olisinko voinut hakea muita töitä? Takuulla. Miksen sitten hakenut?

Osittain siksi, että tahdoin antaa aikaa henkiselle kasvulleni, mutta toisesta syystä siksi, että en todellakaan näe siinä kauheasti järkeä. Apatian kynnet ovat painuneet syvälle sisälleni. Tiedän että eri työtehtävät voisivat olla hyväksi henkiselle kasvulleni siinä missä vapaalla oleminenkin. Olen tämän todennut aiemminkin. Jokin tässä nyt vain mättää.

Apatialle yksi ominaispiirre on muiden syytteleminen omista ongelmista. Syytellään yhteiskuntaa, ystäviä ja jopa kohtaloa. Tuossa tilassa itsensä saattaa nähdä uhrina, joka ei pysty tekemään mitään.

Minä en näe itsessäni noita piirteitä. En syytä ketään muuta työttömyydestäni, se on oma valintani. Yhteiskunta on jopa auttanut minua hakeutumaan töihin. En näe itseäni olosuhteiden uhrina, olen vain päättänyt olla hakematta töihin. Ja missään tapauksessa tilanne ei ole se, että en pystyisi. Pystyn hakemaan ja tekemään työtä ja tiedän sen.

On kyse motivaation puutteesta.

Ja tämän asian suhteen minulla onkin töitä edessäni.

Opettajan ylpeys

Huomasin pienen itsetutkiskelun tuloksena, että ylpeys on päässyt jälleen puraisemaan riekaleen pelihousuistani. Ego tuntee nimittäin syvää ylpeyttä henkisestä tietämyksestäni ja siitä, että saan osoittaa ihmisille kuinka väärässä he ovat. Noh, sille tulee nyt stoppi.

Tajusin, ettei itsetietoisuudessa ole mitään vikaa, mutta ei myöskään tiedostamattomuudessa. Jokainen ihminen on sillä polulla, jolla tahtoo olla, eikä minun paasaamiseni siitä, kuinka typerästi (egon näkökulmasta) he käyttäytyvät, auta millään tavalla maailmaa muuttumaan ”paremmaksi”.

Olen mitannut ihmisarvon sillä, kuinka hyvin kukanenkin tiedostaa itsensä. Toisin sanoen siis ne ihmiset, jotka toimivat egon hallinnan alaisina, ovat olleet egoni mielestä huonompia ihmisiä ja olen siksi yrittänyt ”pelastaa” heitä heidän näennäisesti surkeilta elämiltään.

Nöyryyttä vain kehiin.

Solar Plexus -chakra on ihmisen oman hallinnan ja henkilökohtaisen voiman keskus. Sen tasapainottaminen on yleensä vähän työn ja tuskan takana kun nyky-yhteiskunnassa kasvetaan normaalisti hyvin tasapainottomaan tilanteeseen. Ihmisiä kohtaan on niin sanotusti odotuksia.

Olemme ystävieni kanssa huomanneet, että tasapainottaminen käy normaalisti kolmivaiheisesti:

1) Chakra on epätasapainossa yhdessä laidassa (esim. heilurilla tarkistettuna), jolloin omasta voimasta ei ole oikein tietoakaan. Tai on kyllä, mutta ihminen antaa sen kaiken muille. Oman voiman pois antamista tapahtuu esimerkiksi silloin kun annat jonkun toisen tehdä puolestasi päätöksiä, joita et itse haluaisi tehdä.

2) Kehityksen myötä ihminen oppii omistamaan oman voimansa… hieman liiankin tehokkaasti, eli paino heilahtaa yhdestä laidasta täysin toiseen. Tällöin ihminen pitää tarkasti huolta siitä, ettei anna kenenkään ”ottaa” voimaansa pois, vaan hän pikemminkin kulkee jääräpäisesti omaa tietään, toimii aina johtajan asemassa, eikä anna kenenkään kertoa hänelle, mitä hänen tulisi tehdä.

3) Chakra asettuu viimein tasapainoon, jolloin ihminen tietää omistavansa oman voimansa ilman että hänen täytyy pitää siitä kaksin käsin kiinni. Hänelle ei ole merkitystä sillä, kulkeeko joku hänen edessään vai takanaan, vaan hän tietää kulkevansa aina omaa polkuaan, jonka hän itse valitsee. Jos joku tekee ehdotuksen, ihminen ei seuraa sitä tuon toisen ihmisen takia, vaan itsensä takia – mikäli ehdotus siis sopii yhteen oman tien kanssa.

Henkilökohtaisen voiman yhteydessä puhutaan monesti energiavampyyreista, jotka veren sijasta imevät muista ihmisistä energiaa. Saatan palata energiavampyyrien tyyppeihin myöhemmin (suurin osa ihmisistä on energiavampyyreja jollain tasolla), mutta tärkeää tässä yhteydessä on juuri se huomio, että ihmiset antavat energiavampyyreille helposti oman voimansa, koska eivät osaa toimia heidän kanssaan muuten.

Tasapainotetun solar plexus -chakran kanssa voiman pois antaminen on oikeastaan vitsi: ”Joku haluaa varastaa energiaani? He eivät saa sitä. Minulla on kiire.”

Vanhaa energiaa

Olen alkanut huomata muutamia pienoisia… asioita. Mitä enemmän tunnustelen energiaa kehossani, sitä selvemmin huomaan painetta tai puristusta solar plexus -alueellani. Sitä oli aluksi vaikea tajuta, koska olen tuntenut sitä niin kauan kuin muistan. Johtuu luultavasti jostain varhaisesta traumasta tai häpeän tunteesta, jonka vuoksi luovutan voimaani muille.

Pitää alkaa tutkiskella tätä lähemmin ja kokeilla sitten esimerkiksi Sedona methodia noiden tuntemusten luovuttamiseksi. Olen pitkään jo ollut tietoinen siitä, että minulla on kolmannen chakrani kanssa ongelmia, mutten tajunnut ongelman olevan näin laaja. Nyt kun olen tietoinen tuosta paineesta, se tuntuu koko ajan vain selkeämmältä ja sitä kautta tuskallisemmalta. Noh, luotan Jumalaan tässäkin asiassa.

Toinen asia, joka minua vähän huolettaa, on myös alempien chakrojen kanssa käynnissä oleva konflikti. Jo muutamia vuosia minulle on pikkuhiljaa alkanut kasvaa hienoista rasvakerrosta mahani ympärille. Olen vastikään tiedostanut sen johtuvan siitä, että tahdon suojata alempia chakrojani fyysisellä tasolla. Pystyn päästämään irti makeanhimostani ja aina kun olen tietoisessa tilassa, voin olla ilman makeaa. Kuitenkin, kun en kiinnitä asiaan huomiota, lipsahtaa kontrolli taas käsistä.

Täytyy siis tutkailla myös mahdollisia ensimmäisen ja toisen chakran ongelmia. Niitä varmasti löytyy.