Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘apatia’

Minua alkoi tänään ärsyttää erään ystäväni kirjoitus. Se oli ihan ok juttua muuten, mutta yksi pieni osuus siinä alkoi vaivata. Hän kertoi olevansa ravintola-alalla ja sanoi, että hänen täytyy pian jättää se, koska tuo ala syö häneltä valtavat määrät energiaa.

Mietin pitkään ja hartaasti, että mikä tuossa niin kauheasti ärsytti ja miksen pystynyt tuntemaan myötätuntoa ystävääni kohtaan. Ensin luulin, että hän oli kuullut muilta ystäviltään tuon: ”ravintola-ala syö energiaa” jutun ja hän vain jauhoi sitä saadakseen huomiota sillä, kuinka paljon hän tietää pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia työelämästä tms. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, minun pitää kai kiinnittää tuohonkin itsessäni huomiota.

Ensisijainen syy ärtymykseeni oli kuitenkin se, että hän tiesi tarkalleen miten hänen pitäisi muuttua ja mistä asioista hän ei elämässään pitänyt. Silti hän ei tehnyt niille mitään. Selvästikin tämä liittyy edellisessäkin viestissäni esiin nousseeseen aiheeseen, eli riskien ottamiseen, mutta huomasin, että minunkin elämässäni on valtavat määrät asioita, jotka kaipaavat parantamista. Monet näistä asioista olen tiedostanutkin, mutten silti ole tehnyt niille mitään.

Tahdonlujuuden puutetta ja saamattomuutta?

Noh, ainakin nyt tiedostan ongelmieni suuremman kontekstin. On aika ottaa luuta käteen ja alkaa siivota.

Mainokset

Read Full Post »

Tajusin juuri jotain sekä apatiaan että solar plexukseeni liittyen: olen pelkuri.

En oikeastaan ole pitkään aikaan (jos koskaan) uskaltanut elää elämääni. Ego kaipaa turvallisuutta ja roikkuu siinä kiinni kaksin käsin. Kaiken pitäisi olla ennestään tuttua, että tiedän miten suhtautua.

Noh, miksi pitäisi? Se ei ole elämistä. Surullista on se, että monet ihmiset eivät oikeastaan elä ollenkaan. Olenko minä yksi heistä? Tähän asti olen ollut. Olen halunnut tehdä monia asioita, mutta en ole uskaltanut. Tänään olen tajunnut mikä on se valuuttaa jolla saa hyvää elämää: riskien ottaminen (yhdistettynä oman sydämensä seuraamiseen).

Tämä on suurin haaste, mitä olen pitkiin aikoihin kohdannut. Minun tulisi kohdata elämä ja elää sitä. Kaikki voi mennä pieleen ja saatan löytää itseni tilanteista, joista en olisi ikinä kuvitellut löytäväni itseäni. Se voi olla vaikeaa, haastavaa, joskus jopa sietämätöntä, mutta uskon selviäväni, kunhan muistan Buddhan sanat:

Tee parhaasi.

Read Full Post »

Lueskelin tässä taas Hawkinsia ja tulin osioon, jossa hän puhui tietoisuuden tasosta nimeltä apatia. Tämä tietoisuuden taso värähtelee syyllisyyden ja surun välissä. En koe itseäni kovin apaattiseksi henkilöksi, enkä tätä sivujen mittaista kuvausta tunnistaisi itsekseni, vaikka kuinka yrittäisin. Silti mukana oli jotain tuttuakin.

Olen hyvin perillä siitä, että ihmiset voivat olla jokaisella elämänsä osa-alueella eri tietoisuuden tasolla. Siitä on kysymys minunkin kohdallani.

Without the will to live, the hopeless stare blankly, unresponsive to stimuli. The eyes stop tracking, and there is insufficient energy left to even swallow proffered food.

Kuten sanoin, en kykene tunnistamaan tätä käyttäytymismallia itsessäni. Olen monesti jopa yli-innokas tekemään erilaisia asioita, syömisestä nyt puhumattakaan. Sitten kun kirjassa tuli kohtia, joissa puhuttiin työn teosta ja tietynlaisesta elämänasenteesta, jota kuvastaa lause: ”mitä väliä?”, tunsin piston sisimmässäni.

Älkää käsittäkö väärin. Kun teen töitä, olen omasta mielestäni todella ahkera ja teen työni niin, ettei kenelläkään ole siitä moitittavaa. Se, mikä tässä otti tunnon päälle, oli se tosiasia, että en ole kovinkaan innokas hakemaan töitä. Olen tällä hetkellä työttömänä kesän työrupeaman jälkeen. Olisinko voinut hakea muita töitä? Takuulla. Miksen sitten hakenut?

Osittain siksi, että tahdoin antaa aikaa henkiselle kasvulleni, mutta toisesta syystä siksi, että en todellakaan näe siinä kauheasti järkeä. Apatian kynnet ovat painuneet syvälle sisälleni. Tiedän että eri työtehtävät voisivat olla hyväksi henkiselle kasvulleni siinä missä vapaalla oleminenkin. Olen tämän todennut aiemminkin. Jokin tässä nyt vain mättää.

Apatialle yksi ominaispiirre on muiden syytteleminen omista ongelmista. Syytellään yhteiskuntaa, ystäviä ja jopa kohtaloa. Tuossa tilassa itsensä saattaa nähdä uhrina, joka ei pysty tekemään mitään.

Minä en näe itsessäni noita piirteitä. En syytä ketään muuta työttömyydestäni, se on oma valintani. Yhteiskunta on jopa auttanut minua hakeutumaan töihin. En näe itseäni olosuhteiden uhrina, olen vain päättänyt olla hakematta töihin. Ja missään tapauksessa tilanne ei ole se, että en pystyisi. Pystyn hakemaan ja tekemään työtä ja tiedän sen.

On kyse motivaation puutteesta.

Ja tämän asian suhteen minulla onkin töitä edessäni.

Read Full Post »