Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘arvot’

Olen jo reilun vuoden myynyt tavaroitani pois. Joka kerta huomaan kuinka syvä tunneside hakkaa takaraivoon myyntihetkellä.

Kyllähän minä tiedän, että olen maksanut näistä enemmän kuin mitä tilalle saan. Entä sitten?

Ja tiedän myös sen, että voi tulla hetkiä, joina haluan vaikkapa kuunnella levyjä, jotka olen myynyt pois. Entä sitten?

Niin, olen tosiaan myynyt suunnilleen 300 cd-levyä antkvariaatteihin ja huuto.netin välityksellä. Tämän lisäksi minulla ei ole hyllyssäni kuin yksi kirja, joka minulla oli puolitoista vuotta sitten.  Niitäkin on siis lähtenyt kymmenittäin matkalle.

Myin myös tietokoneeni ja ostin tilalle miniläppärin. Jos verrataan hintaeroa siihen, mitä näillä kumpaisellakin ostohetkellään oli, tulee siitä helposti yli 1000 euroa. Silti pöytäkoneesta saamani rahat eivät kattaneet tämän miniläppärin kustannuksia.

10 vuotta keräämäni tavarat lähtivät pienissä erissä maailmalle ja sitä mukaa katosi myös samaistumiseni niihin. Toki tähän olisi ollut toinenkin keino, mutta arvelin, etten oikeasti tarvitse noita kirjoja, levyjä ja muuta roinaa enää.  On sama päästää irti niistä myös fyysisesti.

Tosiasia on, että tunnen itseni onnellisemmaksi ja jollain tapaa kevyemmäksi sitä mukaa kun ”omistamani” tavaran määrä vähenee. Ehkä onnellisuuteni ei ole suoraan sidoksissa siihen, mutta selvästikin nämä tapahtumat kulkevat käsi kädessä jollain tasolla. Olen tyytyväisempi niistä vähistä asioista, mitä minulla on. Reilu kymmenkunta levyä ja parikymmentä kirjaa esimerkiksi vaikuttavat huomattavasti arvokkaammilta tänä päivänä. Ne saavat erilaista huomiota osakseen.

Totta puhuakseni monesti ajattelen myös sitä, millaista olisi vain pakata reppuun se, mikä tärkeimmältä tuntuu ja lähteä kävelemään siihen suuntaan, mikä kiehtoo eniten. Nämä ajatukset herättävät sisälläni ilon tunteita, mutta silti jokin pitää minua vielä paikoillaan.

Jokin voima pitää minut ankkuroituna tapahtumahorisontin reunalla.

Ehkäpä jonain päivänä…

Mainokset

Read Full Post »

iime aikoina minusta on tuntunut kuin olisin menossa kohti jonkinlaista määränpäätä. Olen pureutunut syvälle The Sedona Methodiin, Katie Byronin The Workiin, sekä osittain palannut myös EFT:n pariin. Huomaan monesti päivieni olevan täynnä hiljaisia hetkiä, kun ajatukset pysähtyvät. Se on sanoinkuvaamattoman mukavaa.

En tiedä, mikä määränpää minulla on edessäni, enkä tunne vielä selkeää intohimoa mitään suuntaa kohtaan. Nassim Harameinin luentoja olen Google Videosta seurannut innolla, mutta en ole siitäkään aivan varma. Aion pureutua näihin asioihin tarkemmin tuonnempana.

Aion jatkaa meditaatioita ja uskomuksieni karistamista päivittäin… varsinkin nyt kun saan päätökseen erään Harameinin 8 tunnin luennon. Sen sisältö on ollut sanalla sanoen kiehtovaa. Pitkästymisen hetkiä ovat luoneet vain yleisön esittämät kysymykset, jotka ovat jarruttaneet asiaa sen sijaan että Haramein olisi luontevasti saanut kerrottua asiansa.

Myös Basharin sessiot ovat olleet mielenkiintoista katsottavaa, mutta valitettavasti internetin videotarjonta on melko suppeaa. Mukava nähdä, miten kaikki tämä tietomäärä yhdistyy lähivuosien aikana.

Oikeastaan minulla on paljon sellaista tietoa, mistä haluaisin puhua, mutta jotenkin tuntuu, ettei ole yleisöä, joka sitä haluaisi kuulla.

Lisäksi, elämme maailmassa, jossa kaikki tieto on tekijänoikeuksien alaista. Eli jos ei jonkin teorian keksijälle anna krediittiä, niin kohta ollaan raastuvassa matkalla iltapäivälehtien rakentamaan maineeseen.

Mielummin olen hiljaa.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa copyrightit, kunnia ja raha. Jos kirjoitan kirjan tai teen levyn, niin minulle on aivan sama, vaikka esittämäni asiat plagioitaisiin sataan kertaan.

Se EI ole minulta pois.

Päin vastoin; jaettu tiede ja taide nostavat kollektiivisen tietoisuuden tasoa. Mikään ei voisi antaa minulle enempää. Jos keksisin miten kaikki maailman sairaudet parannetaan, jakaisin sen tiedon kaikille. Jos joku sitten väittäisi sitä omaksi keksinnökseen ja saisi siitä nobelin, se ei haittaisi minua tippaakaan.

Minä en arvosta rahaa.

Minä en arvosta kunniaa.

Minä arvostan totuutta – ja rakkaus on ainoa totuus. Kuitenkin, tässä maailmassa ovat lait ja asenteet, jotka määrittävät juoksutahdin. Tällä hetkellä se lähentelee matelemista. Valehtelisin, jos väittäisin että se ei haittaa minua, mutta tiedän senkin silti olevan absoluuttisesti merkityksetöntä.

Read Full Post »