Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘hyväksyntä’

Katsoimme tänään kumppanini kanssa uudestaan elokuvan Peaceful Warrior (lisätietoja Leffahyllyssä). Se sai minut hyvin tunteelliseksi ja useaan kertaan kyyneleet nousivatkin silmiini. Aloin ajatella tietäni tässä elämässä ja sitä, mitä tarvitsen sen läpi kulkemiseen. Tuo elokuva tuntuu antavan jokaisella katselukerralla juuri sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsee.

Sain rohkaisua tarttua elämässäni niihin asioihin, joihin tahdon tarttua. Sokrates käskee tarttumaan meditaation miekkaan ja silpoamaan kaikki pelot, joita mieleen nousee. Aikaisemmassa viestissäni puhuinkin tästä, ja ymmärtäminen auttaa. Mieli vain ratkaisee egon sille antamia tehtäviä ja siitä johtuvat pelot. Ne estävät joutumasta tilanteisiin, joihin ego ei tahdo joutua.

Eräs henkilö kommentoi aikaisemmin, että viestini vahvistivat sitä, että on monenlaisia tapoja olla ja elää. Silläkin uhalla, että saan kaikki paikat täyteen pelonsekaisia ja vihaisia kommentteja, kerron nyt hiukan siitä tavasta, jolla tahdon elää, koska uskon myös sen avaavan enemmän niiden ihmisten silmiä, jotka ovat siihen valmiita.

Tahdon ympäristön, jossa omat ongelmani ja heikkouteni nousevat pintaan. Tahdon ympäristön, joka myös auttaa rakastavasti noiden ongelmien ja heikkouksien ”korjaamisessa”. Tahdon ympäristön, joka luo enemmän energiaa kuin siihen annetaan. En ehkä olisi aiemmin edes ajatellut näitä asioita, mutta henkilö nimeltä Stephane Hemon (ideaGasmsin perustaja) on esimerkillään inspiroinut minuakin kohti tätä todellisuutta.

Kutsun tuota ympäristöä Stephanen tavoin ympyräksi, jossa yksi maskuliininen mies elää usean feminiinisen, bi-seksuaalisen naisen kanssa – minun tapauksessani maksimi lienee kolme. Kysymyksessä on henkinen kasvualusta (tavallistenkin parisuhteiden tapaan), jossa kantava voima on rakkaus.

(Huomautan, että kyseessä on korkean tason rakkaussuhde, jossa ei ole tilaa peloille ja ylpeydelle. Sellaisissa tapauksissa tämä ei voi yksinkertaisesti toimia. Ainoastaan syvä ja pysyvä myötätunto, rakkaus ja luottamus mahdollistavat henkisten ihmisten kasvun tällä tavalla.)

En oikeastaan tiedä, mitä voisin sanoa estääkseni ihmisiä vetämästä tuomitsevia johtopäätöksiä tästä elintavasta, mutta oikeastaan en edes halua sanoa mitään. Minulla ei ole tarvetta puolustella asiaa, jonka itse koen kauniiksi ja oikeaksi. Lisäksi tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka tuntevat samoin kuin itse tunnen tämän asian suhteen, joten jätänpäs asian siihen.

Suurin este tällä tiellä on kuitenkin ollut se, etten ole juuri uskaltanut puhua vieraille ihmisille. Nuoresta asti olen vahvistanut tapaani puhua asioista vain internetin välityksellä ja se on osaltaan kasvattanut minut erilleen sosiaalisista piireistä. Nyt myöhemmin olen taas löytänyt voimaa olla myös muiden läheisyydessä, mutta edelleen sisälläni on kalvanut pelko vieraiden ihmisten kohtaamisesta.

Peaceful Warriorin myötä sain taas lisää voimaa ja päättäväisyyttä kohdata pelkoni rohkeudella ja elää elämääni kuten se on tarkoitettu elettäväksi.

Kuten Sokrates sanoo Way of the Peaceful Warriorissa:

Silence is the warrior’s art – and meditation is his sword.

Siispä silpoan pelkoni miekalla ja elän tässä hetkessä ilman vastustusta ei-toivottuja lopputuloksia kohtaan.

Mainokset

Read Full Post »

Tutkiskelin tässä 5DC-kaavan avulla hieman että millaisia ihmisiä kohtaan minulla on vaikea tuntea kunnioitusta ja syitä siihen. Jälleen huomasin, että ilmeisin syy on hyvin harvoin se oikea.

Eräs ystäväni on hyvin kiireinen ihminen. Hänellä on töitä, opiskelua ja ainakin 10 eri harrastusta, joista aikaavievimpiä lienee elokuvien katselu ja erilaiset palloilulajit. Minun oli hyvin vaikeaa löytää kunnioitusta tätä henkilöä kohtaan, koska hänellä ei ole juuri milloinkaan aikaa piipahtaa kylässä – varsinkin kun meillä oli omia soitteluprojekteja vielä jossain vaiheessa. Enää ei ole, osittain juuri siitä syystä, että hänellä ei ole aikaa.

Kävin läpi koko 5DC-kaavan ja ymmärsin sen jälkeen täysin sen, että hänellä on kiire ja hän valitsee elää elämänsä niin kuin sen elää. Tästäkään huolimatta en pystynyt tuntemaan kunnioitusta häntä kohtaan. Ahaa, kyse oli siis jostain muusta.

Tiesin, että hän viettää aikaa muiden ystäviensä kanssa ja tajusin sitten myös, että kyllä minullakin ystävilleni löytyisi aikaa kiireistä huolimatta, jos niin tahtoisin. Hän ei siis oikeasti tahtonut olla kanssani missään tekemisissä, mutta kohtelias kaveri kun on, ei myöskään viitsinyt sitä suoraan sanoa. Ei sillä, että tämä olisi yllätyksenä tullut; olen monesti huomannut juuri tuollaista energiaa hänen suunnalta, kiinnittämättä siihen kuitenkaan hirveästi huomiota.

Naru sormenpäähän: luota aina tunteisiisi.

Miksi hän sitten ei tahdo viettää aikaa kanssani? Luulin kuitenkin olevani ihan mukava tyyppi. Mieleeni tuli ajatus: ehkä hän ei ole kyllin korkealla värähtelytaajuudella. Niin, yleensä yksi värähtelytaajuus vetää samaa taajuutta puoleensa ja hylkii muita taajuuksia. Oliko tässä siitä kysymys? Mitä luulette?

Aivan oikein, kysymys ei ollut siitä. Tällä kertaa päätin luottaa tunteisiini ja hylätä egon ylpeyttä tihkuvat loogiset selitykset. Kyse oli jostain muusta; olin omalla käytökselläni etäännyttänyt hänet.

Minun on hyvin vaikea päästää irti muiden ihmisten hyväksynnästä. Sen vuoksi olenkin ihmisten seurassa hyvin kontrolloiva. Tahdon näyttää kuinka paljon osaan ja tiedän ja haluan myös tarjota ihmisille apua ja neuvoja (vaikkeivät he niitä pyytäisikään). Tällainen käytös voi olla hyvin luotaantyöntävää, vai mitä luulette?

Ihminen ei ole se, kuka hän sanoo olevansa, vaan se, kuka hän näyttää olevansa.

Ihmisen viisautta ei mittaa se, kuinka paljon hän esittelee tietojaan, vaan se, kuinka paljon hän käyttää niitä.

Asia ymmärretty.

Read Full Post »

Oletteko ikinä huomanneet kuinka jäykkiä jotkut (useimmat) ihmiset ovat? 90% kasvojen lihaksista on jännittyneinä muiden ihmisten seurassa, keho liikkuu kankeasti ja muutenkin kokonaisvaltainen tunnelma on hyvin jännittynyt.

Minä olen huomannut tämän. Itse asiassa huomaan itsekin olevani tuollaisessa tilassa vielä toisinaan. Miksi? No tietenkin siksi, että pitää olla coolisti. Täytyy näyttää siistiltä ja näytellä vähän, luoda draamaa ja antaa muille ihmisille sellainen kuva, että tämä on kova jätkä. Edelleen: miksi? Normaalisti siksi, että kuvittelemme tarvitsevamme ulkoista hyväksyntää. Hyväksyntä takaa meille hyvät sosiaaliset lähtökuopat, tai niin ainakin luulemme.

Eikö asia sitten ole näin? No, kyllä, mutta ulkoisen hyväksynnän sijaan tarvitsemme enemmänkin sisäistä hyväksyntää, joka nousee itsetuntemuksesta, eikä siitä, millaisia ominaisuuksia meissä on. Kun hyväksymme itsemme täysin sellaisina kuin olemme, hyväksymme myös muut ihmiset. Emme tarvitse enää muiden hyväksyntää ja sen vuoksi voimme olla niitä ihmisiä, joita todella olemme.

Millä kankeus siis saadaan pois? Jännittäminen ei nimittäin ole kovin terveellistä. Vastaus on: itserakkaudella. En nyt tarkoita itseylpeyttä, vaan sisältä kumpuavaa ikuista rakkautta, hyväksyntää ja myötätuntoa itseä kohtaan.

Suosittelen kokeilemaan.

Read Full Post »